Joulu ja uusi vuosi on takana ja reissu jatkuu. Bloggaamisen sijaan keskityimme pyhien aikaan lähinnä rentoutumiseen ja rantaelämään(taas). Tuukkakin hukattiin tässä välillä ja tällä hetkellä olemme kaksin Uudessa Seelannissa kuumeisesti suunnittelemassa tulevaa vajaan kuukauden reittiä.(... ja Tuukkakin liittyy seuraan muutaman päivän kuluttua)
Gunung Agungin eeppisimmän kiipeilyreissun jälkeen jätimme Padangbain taakse ja suuntasimme Ubudiin. Välihuomautuksena, jos joku on menossa samoille suunnille, kannattaa pysähtyä Padangbaihin muutamaksi päiväksi: majoitus/ravintolatarjonta on hyvä, ei läheskään liikaa turisteja ja kävelymatkan päässä on muutama kiva ranta (vaikka hävitinkin snorklatessa snorkkelin aaltoihin). Tunnelmaltaan mukava pikkukylä, jota laivaliikenne piristää(lautta kulki täältä Lombokille yötä päivää)
Ubudissa vietimme muutaman päivän ajellen mopoilla ympyrää ja haisteltiin tunnelmia. Kaupunki on Balin kulttuurin ja taiteen keskuksia, taidekauppoja ja näyttelyitä oli vieri vieressä. Turisteille paikka on kuulemma tuttu kirjasta Eat, Pray Love(mainospalkkiot tilillä). Vaikka taide ja turistimassat eivät ole niin lähellä sydäntä, paikassa oli kuitenkin viehätystä kolmeksi päiväksi. Yhtenä päivänä satuimme sopivasti paikalle seuraamaan kaupungin halki matkannutta kulkuetta, jossa rytmiorkesteri tahditti koreasti pukeutuneen joukon marssia ilmeisesti jollekin temppelille. Suurenmoisuutta seurasi edelleen, kun kulkueen jälkipäässä seurasi 1.5xihmisen kokoisia jumalhahmoja kantolavereilla. Yritimme paikallisilta selvittää tapahtuman luonnetta ja epämääräisen selityksen jälkeen homma ilmeisesti liittyi jotenkin uuteen vuoteen.
Lähdimme Ubudista 30. päivä uutta vuotta viettämään legendaariselle Balin Kuta-beachille. Ennakko-odotukset voi lukea Tuukan blogista sanoeitalvelle.blogspot.com. Paikka on australialaisille vähän sama kuin Tukholma tai Tallinna suomalaisille höystettynä kunnon rantakohteella (lento kuulemma maksaa ad 100 dollaria). Myös paikalliset suosivat Kutaa lomakohteena paetessaan esim. Jakartan hälinää. Ensivaikutelman ryssimme itse, sillä emme olleet varanneet hotellia etukäteen ja hyvän paikan löytäminen oli työn (ja tuskan) alla. Onneksemme löysimme hyvältä paikalta suht edullisen huoneen peruutuspaikkana! Aattopäivän tuuria varmaankin. Uusi vuosi oli menoa ja meininkiä täynnä, josta jaksoimme nauttia tosin vain maltillisesti. Sade esti suurimmat ilotulitukset ja rantapippalot. Sade jatkui uuden vuoden ensimmäisinäkin päivinä ja kävimmekin paikallisessa leffateatterissa katsomassa uusimman Hobitin dagen efter -masennuksen lievittämiseksi. Tarjolla oli nahkaiset löhötuolit(recliner chair-mallia) sekä lämmin viltti leffan aikana, kahviakin sai tilata toimitettuna. 2.1.2014 paikallisilla jatkuivat työt kotikaupungeissa, joten Kuta tyhjeni hyvää vauhtia. Sää muuttui myös aurinkoiseksi ja päätimme nyt vihdoin kokeilla surffaamista, koska ranta oli hyvä aloittelijoille(uimisen suhteen kannattaa hakeutua muualle, koska vesi on roskaista ja aloittelevat surffarit tulevat niskaan).
Rauhallista paratiisia, kauniita maisemia ja paikallista kulttuuria ei Balin Kutalta voi toivoa(vertailukohtana muut näkemämme paikat). Paikalliset ovat sopeutuneet täysin vallitsevaan turistikulttuuriin. Tästä huolimatta huomasin kuitenkin nauttivani Kutalla olostani, enimmäkseen siksi, että se oli vaihtelua kaikelle jo koetulle. Paikka on hyvin eloisa ja meininki hyvä, etenkin rannalla!(jos pitää surffaamisesta). Parhaat mätöt syötiin kreikkalaisessa ravintolassa, jossa vierailtiinkin usein.
Viimeisin kohde Indonesiassa oli Seminyakin kaupunki Kutalta noin 5-10 km pohjoiseen. Käytännössä Kutalla nähty rantakaista jatkuu molempiin suuntiin useita kilometrejä ja rannan yhteyteen on enemmän tai vähemmän saumattomasti kasvanut yhteen eri nimisiä "kaupunkeja", joten paikan vaihdos ei juuri kaupungin vaihtamiselta tuntunut. Tästä huolimatta asunnon hankinta meni taas kerran(ja toivottavasti viimeisen kerran) keturalleen ja hikoiltiin rinkkojen kanssa aikamme, kunnes lopulta päädyttiin ensimmäiseksi katsomaamme paikkaan(aluksi olimme sitä mieltä, että se on liian kallis) Seminyakissa Sanna kierteli paikallisia liikkeitä(ja niitä riittää!), käytiin Batu Bolongin rannalla pohjoisessa ensin vain kävelemässä ja seuraavana päivänä vetämässä viimeiset surffipyörimiset, ainakin hetkeen. 8.1.2013 aamulla pakattiin varusteet ja suunnattiin lentokentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti