Matkakertomuksia: Milford Sound

Matka alkoi Christchurchista etelään. Tällä hetkellä olemme Nelsonissa(saavuimme eilen) ja 2500 km ajamista takana. Melko tarkalleen ollaan ajeltu east coast to west coast -tyyppisesti eteläsaarta. Siirtymiset ovat olleet kerrallaan noin 300-400 km ja pisin aika yhdessä paikassa oli 3 yötä, muuten yhdestä kahteen. Tässä vaiheessa ajaminen ja paikasta toiseen tempoilu alkaa hieman tuntua muttei mitenkään mahdottomasti. Indonesiassa rannalla rötvääminen oli ladannut mukavasti akkuja. Mielestäni Uuden Seelannin reissu on sujunut tähän mennessä erinomaisesti, kaunista luontoa ollaan ihasteltu tien sekä paikan päällä ja edelleen hämmästyttää, kuinka monimuotoinen luonto voi olla näin pienellä alueella: rantaa, lumihuippuisia vuoria, sademetsää, kuivaa aroa, jokilaaksoja, massiivisia järviä.

Dunedinista ajoimme halki eteläsaaren Te Anaun kaupunkiin, josta päätimme tehdä päivämatkan Milford Soundiin. Fiordland(joksi aluetta siis kutsutaan), koostuu nimensä mukaisesti jääkauden aikana syntyneistä vuonoista, joita jostain syystä kutsutaan soundeiksi eikä fiordeiksi. Te Anau on Fiordlandin kaiketi suurin kaupunki ja toimii turistien logistiikkakeskuksena, pääasiassa Milford Soundiin sekä trekkaajien suosimalle Milford Trackille(ad 50-60 km, trekki täytyy varata hyvissä ajoin(viikko++) etukäteen ja kulkusuunta on aina vain toiseen suuntaan).
Viimeistään Te Anaussa totesimme, että lämmintä vaatetta oli hieman liian vähän mukana, kylmä etelätuuli puhalsi järven yli hyytävästi eikä hirveästi tehnyt mieli kikkailla ulkosalla. Tekninen välikerrasto, pitkät housut ja huppari sekä ohut takki, olisinpa ottanut fleecepaidan mukaan.

Hummeri tarttui mukaan vuonon suulta

Milford Sound on varmasti tunnetuin ja helpoimmin tavoitettavissa oleva vuono ja valitsimme sen paljolti edullisemman hinnan vuoksi(risteily milford soundilla 48 $ vs doubtful sound 250 $). Eri laivafirmoja riittää, joten kävelimme valtion omistamaan i-Site -keskukseen, jonka kautta voi varata mm. risteilyjä miltä tahansa firmalta ilman välityspalkkiota. Näistä keskuksista voi varata käytännössä mitä vain(majoitus, lauttamatkat, bussimatkat yms.), mistä tahansa päin Uutta Seelantia milleä päivälle tahansa. Henkilökunta on avuliasta ja antaa myös rehellisiä mielipiteitä, jos niitä haluaa. Esim. Milford Soundin risteily on kuulemma "...for old people", kun asiaa tiedustelimme.
No halusimme kuitenkin nähdä vuonon ja risteily sopi budjettiin. Aamulla noin kuuden aikaan lähdimme ajamaan kohti Milfordia ja matka sinne oli taattua Uuden Seelannin laatua auringon nousulla höystettynä. Laivayhtiö(Go Orange) tarjosi meille ilmaiset aamupalat ja reilu 2 tunnin risteilyn aikana saimme myös kuulla vuonon synnystä, sen luonnosta ja mm. hylkeiden sukellusrefleksistä. Ihmisiä oli mukana hallittava määrä, ettei käynyt ahdistamaan kuten esim. Halong Baylla. Lisäksi sää suosi auringolla, sillä Milfordissa sataa vuodessa noin 6,8 m vettä 200 päivän aikana vrt. esim. Amazonin sademetsä, jossa sataa 1,5 - 3 metriä vuodessa. Ei siis ihme, että Milfordissa kasvaa sademetsää(vaikkei olekaan tropiikki).
Takaisin Te Anauhun mentäessä pysähdyimme vielä huiputtamassa Key Summit -nimisen huipun(3 h ja noin 500 m korkeussuunnassa), josta yllättäen löysimme lappilaista suomaisemaa. Ihme paikka! Samalla reissulla tuli käytyä tähän mennessä korkeimmalla sijainneessa yleisessä käymälässä ( ad 912 m merenpinnasta). Tuulista oli.