Junalla halki Vietnamin

Hanoista jatkuisi suunta etelään mutta millä kulkupelillä sinne ruumiinsa raahaisi aiheutti meille hieman päänvaivaa. Halvin tapa olisi ollut "sleeping bus" mutta ainakaan itseäni 20 tunnin matka pyörien päällä (jossa en matkapahoinvoivana pystyisi edes lukemaan) ei houkutellut. Lentääkin olisi voinut ja tätä myös harkittiin mutta sille olisi tullut hieman enemmän hintaa (niinhän me silloin luultiin) ja vaihtoehto myös tuntui jotenkin... - no epäeettiseltä länsimaisen ihmisen kultapyllyilyltä (niinhän me silloin ajateltiin).

Kuin Riihimäeltä

Junaan siis päädyttiin. Otettiin neljän hengen nukkumahytistä paikat ja yläsängyt saatiin. Hytissä meitä tervehti italialainen pariskunta ja oikein mukaviksi osoittautuivat. Viereisessä hytissä sitten remusi kännisiä ranskalaisia nuoria. Kaikki hytit olivat lähinnä länsimaisten kansoittamia kalliimman hintansa vuoksi ja paikalliset matkustivat kovilla penkeillä toisessa osassa junaa. Junamatka osoittautui pitkäksi. Ruokaa ei oltu otettu tarpeeksi mukaan kun oltiin luettu että junasta saisi ostaa. Ravintolavaunu olikin sitten kapinen kärry jossa virui nahistuneita vihanneksia ja kanankoipea sekä riisiä suomalaisista kinukkiravintoloista tutuissa pahviastioissa. Eipä tehnyt mieli. Italialaiset säälivät meitä ja tarjosivat suklaata ja välipalakeksejä. Kiitollisia oltiin. 


20 tuntia myöhemmin (reilu kolme tuntia aikataulusta myöhässä, ikävä tuli vr:ää) saavutiin Danangiin, seuraavaa kohdettamme Hoi Ania lähimpänä olevaan kaupunkiin, jossa oli juna-asema. Ei muuta kuin taksiin, joka jaettiin saksalaispariskunnan kanssa ja perillä Hoi Anissa oltiin sitten 21.11. klo noin 16. Supernälkäisinä. Kiitos Mikko kun jaksoit minun kiukuttelua tuon ajan kestää.