Vuonna 1887
Hanoista tuli Ranskan Indokiinan pääkaupunki(tätä ennen pääkaupunki oli
keski-vietnamissa). Japanilaiset valloittivat Hanoin vuosina 1940-1945, jolloin
vapautumisen yhteydessä siitä tuli Vietnamin hallituskaupunki. Kaupunki oli
taistelujen näyttämönä Ranskan ja Viet Minhin joukkojen välillä vuosina 1946 –
1954, jonka jälkeen Hanoista tuli Pohjois-Vietnamin pääkaupunki.
Pohjois- ja Etelä-Vietnamin yhdistyessä vuonna 1976,
Hanoista tuli koko Vietnamin pääkaupunki.(wikipedia)
Hanoi
yllätti minut ”pienuudellaan”. Olin kuvitellut lukuisat pilvenpiirtäjät
pimentämässä aurinkoa, kuten monissa muissa Aasian suurissa kaupungeissa mutta
näin ei ollut. Ydinkeskustan aluetta hallitsi epämääräisten hökkelirakennusten
sekä loistokkaiden palatsimaisten rakennelmien yhdistelmä. Tipoittain ja
varsinkin rakenteilla oli hajautetusti tornitaloja ja varmasti muutaman vuoden
päästä Hanoista voi myös löytää bisneskeskuksena toimivat tornitalot mutta
vanhan keskustan ulkopuolelta.
Päivät
kuluivat kaupungilla kuljeskellen. Liikenne on hullua, suurin osa ajaa
moottoripyörillä/skoottereilla ja kaikki pyrkivät ajamaan ensisijaisesti juuri
sinun päältäsi vaikka olisitkin jalkakäytävällä. Autot eivät ikinä väistä! Liikennevalot
ovat suuntaa antavia. Tietysti kaikkeen tottuu ja viikon aikana vain yksi pieni
peräänajo nähtiin. Pidemmät matkat voi kulkea mopotaksilla tai normitaksilla,
matkan hinta ad 15000 VND/km autolla. Polkupyöräriksat järjestävät kaupungilla
noin tunnin mittaisia kiertoajeluita, joissa ei kyllä hirveästi ehdi nähdä
ruuhkaisen liikenteen vuoksi. Kaupunki on suhteellisen siisti (Mikon mielestä,
Sanna on hieman eri mieltä), paikallinen jätehuolto toimii käsitöinä.
Vanhan
kaupungin alueella putiikkia jos jonkinlaista löytyy runsaasti. Paikallinen
helvetti maan päällä löytyi, kun eksyimme nelikerroksiseen ostoskeskukseen,
johon oli ahdettu 2.5 katukauppaa yhden alueelle. Myyjät ovat Hanoissa
kuitenkin ystävällisiä ja liiallista painostusta ja vaatteista repimistä ei
juuri ole. Tinkiä saa ja kannattaa. Törmäsimme puolalaisiin reissaajiin, jotka
olivat jo ehtineet käydä mm. Ho Chi Minhissä ja kertoivat, että Hanoi on melko
kallis paikka esim. vaatteiden osalta. Itse myöhemmin huomasimme, että ainakin
Hoi Anissa hinta-laatusuhde on huomattavasti parempi. Yhden hihattoman
olutpaidan ostin.
Kaupungin
nähtävyyksistä harmiksemme Setä Ho oli lähtenyt Venäjälle vuosihuoltoon ja Ho
Chi Minhin mausoleumi oli suljettu, samannimisessä museossa emme käyneet, sillä
paikallinen suomalainen kertoi sen sisältävän lähinnä
propagandajulisteita. Vierailimme
Temple of Literaturessa, joka on toiminut Vietnamin ensimmäisenä yliopistona
joskus vuonna kivi ja nakki. Sattumalta samana päivänä oli yleinen yliopistojen
valmistujaispäivä ja temppelialue oli täynnä juhlapukuisia valmistuneita. Ja
ranskalaisia, Vietnamissa englanninkielisen oppaan vaihtoehtona on
ranskankielentaitaja. Temppelin lisäksi kävimme muutamassa pyhätössä yms.,
melko vähän loppujenlopuksi tällaiset nähtävyydet kiinnostivat. Kaupungin
tunnelma oli ennemminkin se juttu. Suosittelen myös käymään West Lake(länkkäreille
helppo nimi)-nimisen järven länsipuolella, josta löytyy paikallisten käyttämä
pyhättö(palvovat mm. buddhaa ja vanhoja kuninkaitaan yms.). Kaupungin vilinästä
pääsee myös järven kahviloissa mukavasti eroon. Tämän vinkin saimme eräältä
suomalaiselta, joka on asunut jo useamman vuoden Hanoissa.
Ennen
siirtymistä etelään, pyörähdimme myös Halong Bayssa. Päätimme jatkaa matkaa
etelään junalla, kohteena Hoi Anin historiallinen kaupunki. Bussi olisi myös
ollut mahdollinen mutta juna on nettikirjoittelun perusteella mukavampi, toki
kalliimpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti