Lisää ruokaa

Kaikki kunnia tekstissä mainittujen reseptien tekijöille! Me söimme ja tässä jaetaan hyvää eteenpäin.

Hoi Anin kokkikoulussa teimme kevätkääryleitä(etelä-vietnamilaiseen tapaan), paistettuja nuudeleita ja kasviksia sekä kalaa. Maustaminen meni ohjeiden mukaan aika käsipelillä ja käytössä oli myös valmiita mausteseoksia mutta seuraavassa jonkinlaista ohjetta kotikokeille. Korianteri on perusmauste vietnamilaisessa keittiössä, mutta oman mieltymykseni vuoksi se on saattanut unohtua muutamista resepteistä... Kannattaa viljellä sitä ruokiin, jos maku miellyttää! Riisipaperia on useammanlaista, ainakin paistamiseen tarkoitettua ja tuoreeltaan syötävää.

Kevätrullat

Ainesosat:
- riisipaperia(paistamiseen tarkoitettua)
- porsaanlihaa
- porkkanaa
- salottisipulia
- pikanuudeleita
- pähkinää(esim. maapähkinää)
- valkosipulia
- mausteeksi soija-kastiketta(tai suolaa), pippuria(musta- ja valko), ripaus sokeria, tuoretta korianteria

Annostusten määrät ovat lähes mysteeri, koska teimme 6 hengen porukassa hommia ja osa teki jotain, osa teki jotain. Kannattaa oman maun mukaan kokeilla, kaikkea tulee kuitenkin about saman verran.
Ja näin se tapahtuu:
Hienonna porsaanliha, maapähkinät ja korianteri. Raasta porkkana(karkeaa raastetta). Jauha sipuli ja valkosipuli morttelissa melko hienoksi mössöksi(runsaasti valkosipulia sitten kans!). Murskaa keittämätön pikanuudeli käsin. Sekoita keskenään ja lisää mausteet.
Täyte kootaan riisipaperin kulmaan. Kääri yksi kierros, taita sivut ja kääri rullaksi. Rullat paistetaan kasarissa runsaassa määrässä öljyä(ei tarvitse kuitenkaan uppopaistaa) kullanruskeiksi. Talouspaperille kuivumaan ja tarjoillaan lämpöisenä soija/chili/kalakastikkeen kanssa dipaten. Lisänä voi tarjota salaattia ja tuoreita yrttejä(korianteri, basilika, minttu)
Pohjois-Vietnamilaisten kevätrullien täyte: salottisipulia, normisipulia, karkeaa porkkanaraastetta, porsaanlihaa, vermicelli-nuudelia, sieniä, pavunituja, suolaa, pippuria. Rullien täyte jätetään huomattavasti karkeammaksi, ei muussausta/mössäystä.

Kasvisversiossa lihan voi korvata tofulla tai sienillä.

Paistettu nuudeli kasviksilla

Nuudelia ja kasvista...

Käytimme porkkanaa ja TUOREITA vihreitä papuja. Pikainen kiehautus nuudeleille ja kaikki pannulle öljyssä paistaen. Maustamiseen soijakastiketta ja hieman lihafondia. Yksinkertaista ja hyvää. Lautaselle tuoreita yrttejä.

Paistettu kala banaaninlehdessä

Ainesosat:
- kokonainen perattu ja suomustettu kala, meillä oli käytössä jokin vaalealihainen paikallinen lajike.
- maustetahna: sipulia, valkosipulia, sitruunaruohoa, inkivääriä, soijakastiketta, sokeria, rypsiöljyä, maustetärkkelystä(whatnot? Kokeile vaikka muutama ruokalusikallinen korppujauhoa).
- muuta maustetta maun mukaan: pippuria, sitruunapippuria, korianteria...
Maustekastiketta tee sen verta, että riittää kalan käsittelyyn sisältä ja ulkoa.
- muista banaaninlehti! ;) tarvittaessa voi kääriä vaikka folioon

Sekoita maustekastike eli kaikki yhteen, määrä riippuu kalan koosta. Valele kala sisältä ja ulkoa, älä kitsastele tahnan kanssa. Kääri banaaninlehteen. Grillaa tai paista uunissa miedolla lämmöllä 20-30 min riippuen kalan koosta. Tarjoile riisin ja sitruunakastikkeen kanssa(suolaa, pippuria, sitruunamehua, vettä)

HOI ANin erikoisuuksia(kokkikoulun lisäksi):

Wonton: http://www.seriouseats.com/recipes/2013/01/charles-phans-hoi-an-wontons-with-spicy-tomat.html

              http://hoianfoodtour.com/wonton/

Taikinan sisään leivottuja liha/vege-alkupaloja, periaatteessa taikinaan voi leipoa mitä haluaa. Reseptissä on tehty erillinen kastike, mutta Hoi Anissa tarjoiltiin kastike wontonin päällä, joka muistutti hyvin paljon salsaa, jossa sweet&sour-pohja. Joissakin versioissa oli lisänä maissia kastikkeessa.

White rose etualalla, takana satay pork

White Rose: Toinen alkuruoaksi tarjoiltava dumbling. Riisipohjaiseen taikinaan leivotaan yleensä porsasta tai katkaravusta tehtyä pateeta. Dumbling keitetään vedessä kypsäksi. Resepti on kuulemma salainen ja tarkasti varjeltu, harmi/hyvä sinänsä, koska hyvältä maistui! ;) Ohessa tarjoiltiin jotakin paikallista etikkapohjaista kastiketta, johon halutessaan nyytin sai kastaa. 

Lisäksi paikallisiin tapoihin kuuluu kääriä riisipaperiin(kypsentämättömänä käytettävään) kaikenlaista(lihaa, munakasta yms.) Ensimmäisenä iltana, jolloin maistelimme yllä mainittuja alkupaloja, saimme kolmantena ruokana vartaassa olevaa porsaanlihaa(jauhettua), joka käärittiin riisipaperiin yhdessä salaatin, thaibasilikan ja korianterin kanssa = satay pork. Possu oli voimakkaan pippurista ja suolaista. Käärö kastettiin jälleen paikalliseen "yleiskastikkeeseen".

Löysinpä vielä kaiken tämän hyvän lisäksi vieläkin halvempaa Bia Hoita, noin 10 senttiä tuoppi.

Edelleen vietnamilainen ruoka rokittaa ja kovaa! Suosittelemme!

Lähtö Mekong Deltaan

Olimme siis päätyneet Ho Chi Minhiin Hoi Anista. Tultiin lentäen Da Nangista koska lentolippu jetairilla maksoi 30 € per naama, joka on ehkä noin 10 € kalliimpi kuin juna ja säästää about 15 h ajassa.

Mekong Deltan aluetta monet ihmiset ja matkaoppaat ovat kehuneet, joten päätimme muutaman päivän kaupungissa oleskelun jälkeen lähteä suistoalueelle. Monet matkatoimistot tarjoavat valmiita matkoja päivästä useamman yön reissuihin. Hinta vaihtelee 20 dollarista 250 USD:hen. Tarjolla esitteiden mukaan on vesiajelua ja erilaisissa karkkitehtaissa ja kalafarmeilla kiertelyä. Muutamat matkatoimistot järjestävät nettisivujensa mukaan retkiä hiljaisemmille alueille ja ovat yleensä hintaluokan yläpäässä. Pahimmillaan mekong deltan päivämatka on kuulemma sitä, että mennään turistivirrassa ottamaan kuvia turisteja varten pystytetystä buddha-patsaasta(puolalaiset kanssamatkaajat Halong Baylla olivat kokeilleet). Pääädyimme itse ottamaan bussin Ben Tre.hen, josta olisi tarkoitus lähteä paikallisella rahtilaivalla Tra Vinhiin ja sieltä Can Thoniin, jossa kuuluisat kelluvat kauppatorit houkuttelevat turisteja. Tämän jälkeen suuntana Chau Doc, josta laivalla rajan yli Kambodzaan.

Hotellista saimme kyydin moottoripyörillä paikalliselle bussipysäkille, josta lähti suora yhteys Ben Tren kaupunkiin. (Thinh Phat Co.) Saimme ennen matkaa vesipullot ja evääksi paikallisesta kojusta Bhan Mi -sämpylän(salaattia, porkkanaa, porsasta, maustekastikkeita + jotain epämääräistä pateeta) Bussi oli onneksi ilmastoitu ja matka meni ongelmitta. Saimme vielä kyydityksen oikein hotellille(Oasis hotel) Ben Tren keskustasta omalla autolla. Matkaa kertyi ad 100 km, aikaa kului 2 h ja maksoi kaikkine kuljetuksineen 5 dollaria(bussilippu 3,5 USD).

No, hotelli on mukava, paikan omistaa Uudesta Seelannista kotoisin oleva Ken. Yö maksaa noin 25 dollaria yhteensä (aamupala kuuluu hintaan). Henkilökunta avustaa kaikissa kaupunkiin, matkustamiseen ja vuokrauksiin liittyvissä asioissa. Kaikesta tästä huolimatta matkamme ensimmäinen suunnitelmien muutos ilmeni tänä aamuna, kun aamiaisella kuulimme, ettei rahtilaiva kuljekaan tänään. Asiaa selviteltiin ja ilmeisesti huomenna laiva taas kulkee. Vaihtoehto olisi mennä tänään bussilla suoraan Can Thoniin ja jättää vesiajelut välistä. Onneksi on kerrankin aikaa... Huomista odotellessa!

Hoi An

Hikisen junamatkan (ja taksimatkan) päätteeksi saavuimme siis Hoi Aniin, joka on kaupunki keski-Vietnamissa aivan meren rannalla. Nimi vapaasti käännettynä tarkoittaa "rauhallista kohtaamispaikkaa" ja Unesco on kaupungin listannut maailmanperintökohteekseen ihan ymmärrettävistä syistä. Hoi Anin vanha kaupunki on erityisen hyvin säilynyt esimerkki 1400-1800-lukujen Kaakkois-Aasialaisesta arkkitehtuurista ja toimi tänä aikana vilkkaana kauppasatamana.

Ensimmäisenä mielessä oli ruoka: istahdettiin saman tien hotellin ravintolaan. Tilasin annoksen nimeltä cao lau (hinta noin 1,60e), joka on yksi tämän alueen perinneruoista sisältäen nuudeleita ja tuoreita yrttejä sekä pavunituja mausteliemessä. Annos on kruunattu muutamalla viipaleella tuoretta possua ja koristeltu kuivatulla lihalla. Kyllä tämän nälästä kiukkuisen matkalaisen mieli taas sulatettiin ruualla ja silmät aukenivat katselemaan muutakin kuin omaa napaa. Hotelli (Hoa Binh hotel) osoittautui erittäin hyväksi diiliksi: yksi yö 18 USD ja tällä hinnalla saa ilmastoidun, siistin ja tilavan huoneen, lämpimän suihkun ja runsaan aamupalan tuoreine hedelmineen ja munakkaanpaistajineen.

Ja mikä kaupunki! Ilta oli pimentynyt kun lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Sitä halkoi kapea joki, jonka rantoja täplittivät ravintolat vieri vieressä ja niiden lukemattomat kiinalaiset lyhdyt valaisivat katuja. Jokeen oli laskettu kynttilöitä paperilyhdyissä ja niitä olisi sinne itsekin saanut laskea kellumaan 0,25 dollarisentin hinnalla lausuen mielessään samalla toivomuksen joen jumalalle. Jostakin kantautui rauhallinen itämainen musiikki ja ilma oli samettisen lämmin. Tuntui että oltiin tultu paratiisiin. Liikennekin oli täällä ihan eri maata kuin kuhisevassa Hanoissa, kadut tuntuivat sen jälkeen melkein tyhjiltä.

No, kyllähän tämä kaupunki pitkälti turismista elää. Sen näkee jo kauppojen mekko- ja aurinkolasitarjonnasta ja ravintoloiden kiihkeistä sisäänheittäjistä. Vielä ei tosin ole turistisesonki, joten iso osa ravintoloistakin häämötti tyhjinä. Selkeästi paikan erikoisuutena ovat räätälinliikkeet, joita on, no, ihan pipona. Pakkohan se oli käydä kysymässä teetetyn iltapuvun hintaa vaikka Mikko taas muistutteli että se kulkisi sitten 4 kk:n ajan rinkassa lisäpainonani. Niinpä, ei oo paljoo mittää! 45 dollarilla valmistuikin sitten minulle uusi iltapuku violetista sifonki-tyyppisestä kankaasta ja kannan sen mieluusti mukanani maailman ympäri..:)

Seuraavana päivänä mieleni halasi biitseilemään, aaltojen kohinaa kun ei vielä oltu ehditty tähän mennessä kuuntelemaan. Hoi Anissa on kaksi "virallista" rantaa, suurempi Cua Dai ja pienempi An Bang. Cua Dain rannalla kohoaa useita länkkäreiden kansoittamia luksushotelleja ja seafood-ravintoloita. Kaunishan tuo rantaviiva onkin puuterihiekkoineen ja kookospalmuineen. Paikka vaan kuhisee auringon polttamaa turistinahkaa, kaupustelijoita ja vieläpä veden puolella möyrysi muutama jet ski. Ei tehnyt mieli asettua. Kulautin alas tuoreesta mangosta valmistetun mehun, mikko lighti kolan ja sitten suunnaksi suoraan pohjoinen ja An Bang, jonne oli matkaa noin 3km. Kulkuvälineenä meillä oli polkupyörät, jotka on ehdottoman käteviä välineitä Hoi Anissa liikkumiseen. Pyörävuokraamoja on useita, meitä lähin oli suoraan hotellia vastapäätä. Pyörän saa vuokralle päiväksi hintaan 1 USD. Ihan kelpo menopeli oli, vähän ruostetta eikä vaihteita mutta jarrut toimi. An Bangin ranta olikin sitten kotoisampi. Muutamia ravintoloita, ei suuria hotelleja, vähemmän turisteja. Siellä sitten nautittiin parina päivänä auringosta ja annettiin aaltojen heitellä, ahh! Eikä palanut kuin nenä.

Kaupungissa on paljon pikku nähtävyyksiä, joita saa katsastaa pienellä pääsymaksulla. Viiden lipun sarja turistitoimistosta maksoi noin 6 dollaria ja valikoimaan kuului mm. vanhoja itämaisia koteja, temppeleitä, kiinalaistyyppisiä kokoontumis- ja teehuoneita sekä museoita. Sekä tietysti "japanese bridge", joka on Hoi Anin kasvokuva. Viehättäviä olivat ja näin off-seasonina saimme nauttia niistä kaikessa rauhassa, vain muutamien muiden turistiyksliöiden seurana. Off-seasonin hintana ovat sitten toisaalta sateet, joita tulee melkein päivittäin. Minua eivät loppupeleissä hirveästi haitanneet koska ne raikastivat ajoittain infernaalisen kuuman kosteaksi käynyttä ilmaa.

Viimeiseksi päiväksemme Hoi Anissa päädyimme varaamaan miltei ex tempore edeltävänä iltana erään paikallisen herran ravintolassa meille mainostaman retken kalastajakylään ja kotiinsa nauttimaan vietnamilaista lounasta. Tämä lysti maksoi noin 20 usd. Seuraamme liittyi brittiläinen ja uusi-seelantilainen pariskunta. Herra Trung haki meidät kaverinsa kanssa moottoripyörällä aamulla hotellilta (muut pariskunnat seurasivat omilla pyörillään). Toim. huom. äitit: oli kypärät päässä, se on Vietnamissa lain sanelema pakko ja kaikki muutkin niitä käyttävät..:)) Ajoimme paikallisen kalatori

n kautta herra Trungin kylään, jossa tutustuimme aluksi savipajaan. Valmistuipa siinä sitten meidänkin kätösissä pari muotopuolta ruukkua. Tarkoituksena oli käydä myös kalassa mutta sade pilasi tämän suunnitelman. Ystävällinen mr Trung huolehti hyvin vieraistaan - kipaisipa meille varustautumattomille vielä sadeviitatkin ennen kuin jatkettiin matkaa. Sitten valmistettiin herran ja vaimonsa opastuksella vietnamilainen lounas: kevätkääryleitä täytteenään possua, murskattua sipulia ja valkosipulia, nuudeleita ja pähkinöitä. Väliruoaksi nuudeleita pavuilla ja porkkanoilla, pääruokana suli suuhun inkivääristä, sitruunaruohosta, valkosipulista ja soijakastikkeesta valmistetulla tahnalla täytetty kala, jonka päälle valutettiin sitruunakastiketta. Jälkkäriksi paikalliseen tapaan tuoreita hedelmiä. Hyvä fiilis jäi päivästä, suosittelen tätä sympaattista yksityisyrittäjää muillekin (googleen mr trung hoi an).

Junalla halki Vietnamin

Hanoista jatkuisi suunta etelään mutta millä kulkupelillä sinne ruumiinsa raahaisi aiheutti meille hieman päänvaivaa. Halvin tapa olisi ollut "sleeping bus" mutta ainakaan itseäni 20 tunnin matka pyörien päällä (jossa en matkapahoinvoivana pystyisi edes lukemaan) ei houkutellut. Lentääkin olisi voinut ja tätä myös harkittiin mutta sille olisi tullut hieman enemmän hintaa (niinhän me silloin luultiin) ja vaihtoehto myös tuntui jotenkin... - no epäeettiseltä länsimaisen ihmisen kultapyllyilyltä (niinhän me silloin ajateltiin).

Kuin Riihimäeltä

Junaan siis päädyttiin. Otettiin neljän hengen nukkumahytistä paikat ja yläsängyt saatiin. Hytissä meitä tervehti italialainen pariskunta ja oikein mukaviksi osoittautuivat. Viereisessä hytissä sitten remusi kännisiä ranskalaisia nuoria. Kaikki hytit olivat lähinnä länsimaisten kansoittamia kalliimman hintansa vuoksi ja paikalliset matkustivat kovilla penkeillä toisessa osassa junaa. Junamatka osoittautui pitkäksi. Ruokaa ei oltu otettu tarpeeksi mukaan kun oltiin luettu että junasta saisi ostaa. Ravintolavaunu olikin sitten kapinen kärry jossa virui nahistuneita vihanneksia ja kanankoipea sekä riisiä suomalaisista kinukkiravintoloista tutuissa pahviastioissa. Eipä tehnyt mieli. Italialaiset säälivät meitä ja tarjosivat suklaata ja välipalakeksejä. Kiitollisia oltiin. 


20 tuntia myöhemmin (reilu kolme tuntia aikataulusta myöhässä, ikävä tuli vr:ää) saavutiin Danangiin, seuraavaa kohdettamme Hoi Ania lähimpänä olevaan kaupunkiin, jossa oli juna-asema. Ei muuta kuin taksiin, joka jaettiin saksalaispariskunnan kanssa ja perillä Hoi Anissa oltiin sitten 21.11. klo noin 16. Supernälkäisinä. Kiitos Mikko kun jaksoit minun kiukuttelua tuon ajan kestää.

Halong Bay

Halonginlahti on merenlahti Vietnamin pohjoisosassa. Lahdessa on karstimaasta syntynyt yli tuhannen saaren saaristo. Monet saaret ovat jyrkkärantaisia, niiden korkeus on 50–200 metriä ja monissa on luolia. Lahdessa elää 60 kotoperäistä eläinlajia ja ainakin 14 kotoperäistä kasvilajia. Alue on yksi Vietnamin suosituimmista matkailukohteista. Osa lahdesta on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1994. Lahden koko pinta-ala on 1553 neliökilometriä, ja siitä 434 nelikökilometriä kuuluu maailmanperintökohteeseen. 

Lahden alueella on useita erilaisia biotyyppejä: trooppista sademetsää, mangrovemetsää, koralliriuttoja, vuorovesitasankoja, meriruohoniittyjä ja luolia. Monet kasvilajit ovat sopeutuneet elämään kalkkipitoisessa maassa. Trooppista metsää kasvaa suurimilla saarilla, ja siellä elää apinoita (Reesusmakaki, jaavanmakaki ja äärimmäisen uhanalainen Trachypithecus poliocephalus) antilooppeja, kärppiä ja iguaaneja. (wikipedia)

Tavallisesti ihmiset lähtevät Halong Bayhin Hanoin kaupungista, josta lukemattomat matkatoimistot järjestävät matkoja. Matkoja on yhden päivän pikataipaleista kolmen yön ja neljän päivän risteilymatkoihin. Risteily kiertää yleisimmät nähtävyydet ja tarjoaa vaihtelevasti erilaisia aktiviteetteja. Hotellimme kautta oli tarjolla kattavimpana vaihtoehtona ns. ”Cast Away”-matka, johon kuului snorklaamista, vuorikiipeilyä, vesi-tuubingia(rengasta revitään veneen perässä ja yritetään pysyä kyydissä), pyöräilyä yms. touhua.(2 yön reissu). Lisäksi matkan hintaan vielä vaikuttaa risteilyohjuksen tasokkuus, joka vaikuttaa lähinnä ruoan laatuun ja laivan kuntoon. Juomat olivat lähes kaikissa pakoissa lisämaksullisia.

Matkatoimistoja on tosiaan satoja Hanoissa. Itse lueskelimme netistä/matkaoppaasta arvosteluja ja kävimme kyselemässä muutamasta paikasta tarjouksia. Päädyimme valitsemaan 2 päivän ja yhden yön risteilyn, jonka varasimme lopulta kuitenkin hotellin omasta matkatoimistosta. Näin saimme mm. matkatavarat kätevästi säilytettyä yhdessä paikassa ja vältimme ylimääräisen säätämisen. Hotellin toiminta vaikutti lisäksi hyvin ammattitaitoiselta, joten näillä mentiin. Risteilyn lopulliseksi isännäksi paljastui sitten Cristina cruises, ”four star” risteily ja hintaa tuli 110 USD. Matkatoimistoja, joissa kävimme kyselemässä vastaavia tarjouksia, oli Indochina Junk(160 USD), Handspan(200 USD) ja Sinh Tourist(95 USD). Indochina Junk ja Handspan ainakin tarjosivat kertomansa mukaan vähemmän ruuhkaiselle alueelle sijoittuvan risteilyn.

Matka alkoi aamulla noin kahdeksan aikoihin, kun opas tuli meitä hotellin baarista hakemaa(aamupalalta siis). Minibussi veti noin 15 henkeä ja matkaan lähdettiin. Matka Halong Bay:lle kesti noin 3,5h ja matkalla pysähdyttiin kerran menomatkalla kiviveistämöllä ja paluumatkalla paikallisessa megamarketissa. Penkit olivat tehty pieniä vietnamilaisia varten ja sopivan epämukavat, ettei matkalla pystynyt nukkumaan. Paikoitellen nähtiin hieman maaseutua mutta pääasiassa tylsää betonitalorivitystä tien varsilla. Ja tietysti tie oli puolet matkasta ”remontissa”. Kuski ajoi kuin hullu paikallisen liikennekulttuurin mukaisesti. Bussimatkat olivat siis huonoin osuus reissusta.

Halong Citystä emme juuri paljoa nähneet, koska meidät ajettiin suoraan satamaan ja laivaan. Alus oli ihan ok, hytit miellyttäviä ja miehistö oli ”eager to serve”, kuten esitteessä oli luvattu. Matkaseurueeseen kuului tässä vaiheessa ranskalaisia, saksalaisia, espanjalaisia ja puolalaisia. Ensimmäinen kohteemme oli Halong Bayn päänähtävyys. Luola on ollut avoinna turismille noin 20 vuotta ja lahdella käy päivittäin useita kymmeniä risteilyaluksia turisteineen, joten mistään omasta rauhasta ei voinut edes haaveilla matkan aikana. Valitettavasti luolan sisällä kulki lähinnä turistien jono, jonka vauhtiin täytyi mukautua välillä ahtaiden reittien vuoksi. Luola sinänsä oli varsin vaikuttava. Ymmärrettävistä syistä tällainen hallittu turistien kierrätys on ehtona sille, että paikka säilyisi vielä jatkossakin olemassa.

Luolakierroksen jälkeen siirryimme kajakoimaan lahdella risteilyalusten joukossa, joita kyllä mieluusti väisti. Vesi oli lämmintä mutta paikoin hyvinkin roskaista ja öljyistä. Kävimme vielä ennen laivalle palaamista paikallisella uimarannalla ja näköalapaikalla.

Laivalle palattuamme, seurasi reissun parhaimpia paloja, kokkikoulu. Teimme kevätkääryleitä. Yllätyksenä kävikin ilmi, että käärimistekniikasta voi päätellä myös mm. henkilön naimisiinmenovalmiuden. Tietysti tämä kerrottiin vasta, kun olin saanut kääryleen valmiiksi. Oman käden tuotoksiin päästiin konkreettisesti kiinni, sillä illalliseksi oli tarjolla paistettuja kevätkääryleitä. Ruoka oli muutenkin laivalla kohtalaista. Lisukkeita oli runsaasti, joten nälkä ei jäänyt mutta lihasta ja kalasta sai pitää puolensa muiden pöytäseuralaisten kanssa. Kaikki juomat(myös vesi) tulivat lisämaksusta, joten etukäteen olisi kannattanut ottaa muutama litra vettä mukaan jo Hanoista.

Ensimmäisenä päivänä ei juuri omaa aikaa ollut, jolloin olisi voinut istua kannella ja nauttia maisemista. Sää oli pilvinen, muttei onneksi satanut. Lämpötila oli suomalaiselle kaljaturistille sopiva tasainen 20 astetta. Pohjois-Vietnamin talveen kuuluu vaihteleva sumuisuus, joka verhosi lahtea molempina päivinä.

Toisena päivänä aamiaisen jälkeen kävimme helmifarmilla turisteilemassa. Yksi helmikin löytyi livenä. Paluu satamaan ennen puolta päivää ja lounas ennen bussimatkaa takaisin.

Reissun hyviä puolia:

-    Halong Bay on kaunis ja luolastot jylhiä, kannattaa harkita kuitenkin vakavasti vaihtoehtoisia reittejä lahdelle, jotta välttäisi pahimmat turistirysät

-    Opas oli mukava, vaikkakin aksentiltaan vähintäänkin haastava

-    Laiva oli hyvässä kunnossa, ruoka oli kohtalaista, ehkei kuitenkaan ”four star”-laatua

-    Sää(ei satanut)

Mitä huonoa(white man’s problems)

-    Turisteja on liikaa, aivan liikaa.

-    Ensimmäisen päivän nopea aikataulu, jolloin ei jäänyt aikaa oleiluun.

-    Sää(ei paistanut aurinko)

 -    Bussin penkit

Hanoi

Hanoi (Hà Nội) on Vietnamin pääkaupunki ja asukasluvultaan toiseksi suurin kaupunki Hồ Chí Minhin kaupungin jälkeen – sen väkiluku oli vuonna 2009 lähes 6,5 miljoonaa. Hanoin virallinen perustamisvuosi on 1010, mutta samalla paikalla on sijainnut tärkeä kaupunki ainakin 600-luvulta lähtien. Arkeologisten kaivausten mukaan seudulla on ollut asutusta yli 4000 vuoden ajan.

Vuonna 1887 Hanoista tuli Ranskan Indokiinan pääkaupunki(tätä ennen pääkaupunki oli keski-vietnamissa). Japanilaiset valloittivat Hanoin vuosina 1940-1945, jolloin vapautumisen yhteydessä siitä tuli Vietnamin hallituskaupunki. Kaupunki oli taistelujen näyttämönä Ranskan ja Viet Minhin joukkojen välillä vuosina 1946 – 1954, jonka jälkeen Hanoista tuli Pohjois-Vietnamin pääkaupunki. Pohjois- ja Etelä-Vietnamin yhdistyessä vuonna 1976, Hanoista tuli koko Vietnamin pääkaupunki.(wikipedia)

Hanoi yllätti minut ”pienuudellaan”. Olin kuvitellut lukuisat pilvenpiirtäjät pimentämässä aurinkoa, kuten monissa muissa Aasian suurissa kaupungeissa mutta näin ei ollut. Ydinkeskustan aluetta hallitsi epämääräisten hökkelirakennusten sekä loistokkaiden palatsimaisten rakennelmien yhdistelmä. Tipoittain ja varsinkin rakenteilla oli hajautetusti tornitaloja ja varmasti muutaman vuoden päästä Hanoista voi myös löytää bisneskeskuksena toimivat tornitalot mutta vanhan keskustan ulkopuolelta.

Oma hostellimme, jonka olimme varanneet etukäteen Lontoossa, löytyi vanhasta kaupungista Hoan Kiem-järven läheltä. Backpackers hostel tarjosi 25 usd(yhteensä):n hintaan yön omassa huoneessa, suihkut, wifit, aamupalan, pyykinpesut, ilmaisen kaupunkiesittelyn ja tietysti hyviä vinkkejä paikallisista nähtävyyksistä ja matkatoimistopalveluista. Paikka pursusi jenkkituristeja, jotka bailasivat jok’ikinen ilta. Myös hostellin pääorganisaattorit olivat länkkäreitä ja poikkeuksetta osallistuivat juhlintaan. Menestystä hostellilla riittää, sillä lafka on laajentumassa ja toinen uudempi(ja prameamman näköinen) hostelli on avattu lähistölle. Hotellihuone ei ollut erikoinen mutta siisti. Mielestäni hinta-laatusuhteeltaan hyvä paikka majoittua.

Päivät kuluivat kaupungilla kuljeskellen. Liikenne on hullua, suurin osa ajaa moottoripyörillä/skoottereilla ja kaikki pyrkivät ajamaan ensisijaisesti juuri sinun päältäsi vaikka olisitkin jalkakäytävällä. Autot eivät ikinä väistä! Liikennevalot ovat suuntaa antavia. Tietysti kaikkeen tottuu ja viikon aikana vain yksi pieni peräänajo nähtiin. Pidemmät matkat voi kulkea mopotaksilla tai normitaksilla, matkan hinta ad 15000 VND/km autolla. Polkupyöräriksat järjestävät kaupungilla noin tunnin mittaisia kiertoajeluita, joissa ei kyllä hirveästi ehdi nähdä ruuhkaisen liikenteen vuoksi. Kaupunki on suhteellisen siisti (Mikon mielestä, Sanna on hieman eri mieltä), paikallinen jätehuolto toimii käsitöinä.

Vanhan kaupungin alueella putiikkia jos jonkinlaista löytyy runsaasti. Paikallinen helvetti maan päällä löytyi, kun eksyimme nelikerroksiseen ostoskeskukseen, johon oli ahdettu 2.5 katukauppaa yhden alueelle. Myyjät ovat Hanoissa kuitenkin ystävällisiä ja liiallista painostusta ja vaatteista repimistä ei juuri ole. Tinkiä saa ja kannattaa. Törmäsimme puolalaisiin reissaajiin, jotka olivat jo ehtineet käydä mm. Ho Chi Minhissä ja kertoivat, että Hanoi on melko kallis paikka esim. vaatteiden osalta. Itse myöhemmin huomasimme, että ainakin Hoi Anissa hinta-laatusuhde on huomattavasti parempi. Yhden hihattoman olutpaidan ostin.

Ruoka on jäätävän hyvää! Niinkin yksinkertainen ruoka kuin nuudelikeitto kuului viikon ajan lempiruokiini ja 1/päivä tahdilla niitä söin. Keitossa oli vaihdellen pääraaka-aineena kanaa, possua, tofua ja kasviksia. Paras nuudelikeitto koostuu riisinuudelista, runsaista kasviksista (porkkana, sipuli, pavunalkiot), mahd. liha ja hyvin maustettu liemi(täytyy käydä kokkauskurssilla selvittämässä mausteyhdistelmät). Yllättäen korianterikaan ei maistu enää niin pahalta kombotettuna keittoon. Lisäksi kevätrullat paistettuna tai tuoreina kuuluvat ehdottomasti Hanoissa syötäviin herkkuihin. Nämä vain esimerkkejä kaikesta siitä hyvästä, johon törmäsimme. Nuudelikeitolle tuli keskimäärin hintaa noin 1 €, kalliimmat annokset ovat 3-4€. 1 dollarin ateriat löytyvät katukeittiöistä(enkä tarkoita missään määrin pahalla, varteenotettava vaihtoehto). Ehkä yksi parhaista ravinteleista löytyi ihan hostellin vierestä, jonka keittiössä mainoksen mukaan hääri paikallisen masterchef-Vietnamin voittanut kokki. Kala ja muut merenelävät ovat myös edullisia Hanoissa vaikkakin kanaa ja possua kalliimmat. Juomapuolella paikallinen olut ”Bia Hoi” eli hanaolut eli metallitynnyreistä suoraan lasiin kadunkulmassa laskettu olut on suosittu janojuoma Hanoissa ja koko Vietnamissa. Lasillinen(3,3 – 4 dl) maksaa noin 25 amerikansenttiä eli noin 16 eurosenttiä. Oluen vieno maku keitoksessa on mutta hyvin mieto, Sannan mielestä oli hyvää. Paikallista pullo-olutta löytyy Hanoi beer, Tiger, Larue, 333 beer… Tuontitavara on kallista johtuen hallituksen harjoittamasta politiikasta(yksipuolueinen kommunistihallitus, joka wikipedian mukaan harjoittaa rajoitettua kapitalismia). Vietnamilainen kahvi on myös yleinen juoma paikallisten keskuudessa ja useimmat juovat kahvinsa jäillä. Kahvi on erittäin tummapaahtoista ja vahvaa, siis todella vahvaa. Lasin pohjalle tupataan kaataa kondensoitua maitoa, joka tuo makeutta ja jääpaloja, jotka laimentavat sopivasti vahvaa kahvia. Mielestäni myös ilman jäitä juotuna kahvi on maukasta, kondensoitu maito on ehdoton.

Kaupungin nähtävyyksistä harmiksemme Setä Ho oli lähtenyt Venäjälle vuosihuoltoon ja Ho Chi Minhin mausoleumi oli suljettu, samannimisessä museossa emme käyneet, sillä paikallinen suomalainen kertoi sen sisältävän lähinnä

propagandajulisteita. Vierailimme Temple of Literaturessa, joka on toiminut Vietnamin ensimmäisenä yliopistona joskus vuonna kivi ja nakki. Sattumalta samana päivänä oli yleinen yliopistojen valmistujaispäivä ja temppelialue oli täynnä juhlapukuisia valmistuneita. Ja ranskalaisia, Vietnamissa englanninkielisen oppaan vaihtoehtona on ranskankielentaitaja. Temppelin lisäksi kävimme muutamassa pyhätössä yms., melko vähän loppujenlopuksi tällaiset nähtävyydet kiinnostivat. Kaupungin tunnelma oli ennemminkin se juttu. Suosittelen myös käymään West Lake(länkkäreille helppo nimi)-nimisen järven länsipuolella, josta löytyy paikallisten käyttämä pyhättö(palvovat mm. buddhaa ja vanhoja kuninkaitaan yms.). Kaupungin vilinästä pääsee myös järven kahviloissa mukavasti eroon. Tämän vinkin saimme eräältä suomalaiselta, joka on asunut jo useamman vuoden Hanoissa.

Ennen siirtymistä etelään, pyörähdimme myös Halong Bayssa. Päätimme jatkaa matkaa etelään junalla, kohteena Hoi Anin historiallinen kaupunki. Bussi olisi myös ollut mahdollinen mutta juna on nettikirjoittelun perusteella mukavampi, toki kalliimpi.

Lähtö

Ensimmäinen lento suuntasi Lontooseen. Lähdimme maanantaina 11.11.2013 aamulla Ylöjärveltä Sannan isän taksipalvelua hyödyntäen Tampereen bussiasemalle. Ilma oli raikkaan viileä, hieman pakkasta oli vielä yön jäljiltä. EB lähti klo 9.00 Helsinkiin ja vaihto Keimolanportissa Helsinki-Vantaalle vievään autoon. Molemmat korjailivat hieman huonosti nukuttua yötä bussimatkan ajan. Kentälle päästyämme, saimme tekstiviestillä valmiiksi elektroniset boarding cardit, joten ainoa homma oli jättää matkatavarat. Oma rinkkani painoi noin 15 kg ja Sannan 9.5 kg. Mielestäni tuohon 15 kiloon olin saanut sisällytettyä tähän mennessä vähiten turhaa ylimääräistä tavaraa. Välipalaksi muutama lämmin voileipä aseman kahvilassa.

Matkajännitys oli iskenyt edeltävänä viikonloppuna, kun läksiäisvalmistelut oli saatu päätökseen. Ajatus 4 kk matkasta tuntui käsittämättömältä tässä vaiheessa ja kuten aina ennenkin mielessä kävi pari kertaa ajatus, että jäisikin vain Suomeen, omaan comfort zoneen.

Lento lähti kello 14.00. Lontoossa perillä klo 15.00. Olimme Suomesta varanneet huoneen Heathrow lodge-nimisestä hotellista, joka oli terminaali 3:lta noin 7 km päässä. Paikkaa pitivät ilmeisesti intialaiset jannut ja oli tarpeeseen sopiva, huone ei ollut erikoinen mutta lämmintä vettä tuli suihkusta ja tosiaan etäisyys kentästä oli optimaalinen. Lisäksi diiliin kuului ilmaiset kuljetukset kentälle. Iltapäivällä ja illalla emme sen suurempia tehneet, kävimme syömässä paikallisessa pubissa paikallista ruokaa: fish & chips ja lammasburgeri. Paikallista olutta tarjoilivat hanasta, melko vetistä tavaraa. Aamulla lähtö olisi aikaisin, joten illallisen jälkeen menimme nukkumaan.

Oman laiskuuteni vuoksi, olin vielä osittain jumissa oravanpyörässä, sillä syventävät opinnot painoivat päälle, enkä ollut saanut artikkelia siihen malliin ajan tasalle Suomessa, joten kirjoittelin sitä myös alkureissun aikana lentokoneessa, Lontoossa ja mannerta vaihdettaessa. Kuten odottaa saattaa, tällä tavalla syntyy vain priimaa ja erittäin kivuttomasti vihellelleen. Tätä kirjoittaessani, 1. versio on onneksi lähtenyt jo matkaan ohjaajalle, joten voi huokaista helpotuksesta ja nauttia vihdoinkin lomasta.

Heathrow:lla söimme aamiaisen buffet-ravintolassa ja varasimme Hanoista Backpackers hostellista ensimmäisen yön, jottei tarvitse siellä päässä ruveta mälväämään asian eteen. Lento Lontoosta Singaporeen lähti 10.55 paikallista aikaa ja kesti noin 12 h. Ajoittain oli melko kovaa turbulenttista ilmavirtaa mutta pääosin matka meni hyvin, tarjoilut olivat hyvät ja riittoisat. Lentoyhtiönä Singapore Airlines. Singaporessa oli muutama tunti aikaa vaihtaa kone Hanoihin. Sanna osti kentältä hajusteen. Samalla yhtiöllä jatkettiin Hanoihin reilun kolmen tunnin lennolla. Ja sitten olimme perillä, Killroyn kautta hommaamamme liput olivat toimineet mutta olisi sitä voinut esim. Finnairin suoralla lennolla tulla Hanoihin. Perillä oltiin tilanteeseen sopivalla tavalla erittäin pihalla.

Viisumiasia onnistui kentällä nopeasti, vaikka edellemme meinasi noin 30 henkilön pakettimatka ängetä. Olimme siis hankkineet etukäteen paikallisesta matkatoimistosta approval letterin viisumia varten, jonka mukaan meille voitaisiin myöntää 1 kk multi-entry –viisumi ja rahalla sellaiset saatiin kentän virkailijalta. Yksi passikuva ja täytetty viisumihakemus lisäksi. Hintaa tuli 65 USD + noin 15 USD(approval letter).

Otimme kentältä taksin keskustaan ja sovimme hinnaksi 350 000 vietnamin dongia (1 USD = noin 20 000 VND ja 1 € = noin 30 000 VND). Yritti kusettaa perillä. Hotelli löytyi ja loppupäivänä emme muistaakseni tehneet enää mitään. Paitsi, että otimme tietysti yhteyden ruokakulttuuriin nuudelikeittojen muodossa. Ja millaiset nuudelikeitot ne olivatkaan!

Matkareitti

4 kk aikaa ja tavoitteena nähdä Vietnam, Indonesia, Uusi Seelanti, Tonga ja nopeasti Los Angelesin kautta Kuubaan. Aikaa per paikka 3-5 viikkoa.