Rentoutumista ja parantelua Lombokissa

Kuta Beach

Jouluaattoaamu Gili Airin saarella: Heräämme kukon lauluun hieman sarastuksen jälkeen (se mölöpää tuntuu kiekuvan ihan terassillamme). Väsymys vie vielä voiton joten uni tulee onneksi uudestaan parin tunnin ajaksi. On kuuma. Kurkku ei ole onneksi ihan niin kipeä kuin eilen illalla. Avaan terassin oven ja kukkien tuoksu tulvahtaa nenääni. Moikkaan remonttipoikia, jotka ovat aloittaneet nakuttelunsa vastapäätä vielä kun me vedeltiin sikeitä. Aamupalaksi tuoretta ananasta, vesimelonia, teetä ja paahtoleipää. Radiossa kuuluu soivan christmas carol. Muuten joulu ei kyllä anna itsestään merkkejä. Niin, ensimmäinen joulu pois Suomesta, pois kotoa koskaan. Vähän on haikeakin fiilis kun ajattelen (todennäköisesti tälläkin hetkellä) keittiön leivinuunissa paistuvan kinkun tuoksua, joka aina tulvahtaa nenään kun kömpii aattoaamuna kotikodossa omasta sängystä alakertaan.

Käytiin kävelyllä sademetsässä Senarussa

Mites tänne tultiin? Hetki on kulunut edellisestä blogipäivityksestä. Niinkuin Mikko viimeksi kirjoitti, matkaähky uhkasi meitä maanvaihdon yhteydessä. Jakartan smog oli vikaniitti, joten maksettiin vähän ylimääräistä, jotta päästiin nopeasti vaihtamaan maisemaa sinne missä ajateltiin ajan kulkevan hitaammin. Onnistuttiin. Viime viikot ollaankin keskitytty täydelliseen lähöilyyn, mihin Indonesian Lombok antaa oikein hyvät mahdollisuudet. Viikonpävät on unohtuneet ja käymme sisäisen kellon tahtiin. Hienoa hiekkarantaa, turkoosia merivettä ja lempeää tuulta tulee vastaan vähän joka puolella (tähän mennessä joka puolella = Kuta-Senggigi-Senaru-Gili Islands). Kirja jos toinenkin on kulunut loppuun ja rusketusrajat hiipineet lantiolle. Mainittakoon myös, että matkaseurueemme sai noin viikko sitten lisävahvistuksen Tuukasta, josta otettiin koppi Kutalla. Loppureissu taitetaankin porukalla, joka kasvaa entisestään tammikuussa.

Varjopuolena on ollut sitten sairastelu. Vajaa viikko Lombokissa ja mahasuolikanavani suuttui. Kolmisen päiväähän siinä meni tee- ja hedelmädieetillä kun ruuansulatuskanava pyrki eroon kaikesta ylimääräisestä molempien ulostuloreittien kautta ja tätä seurasi vielä parin lisäpäivän kestänyt täydellinen ruokahalun menetys ja voimattomuus. Nyt muutama päivä sitten kun ruoka alkoi maistua entiseen tapaan kipeytyi sitten kurkku ja nyt odotellaankin mihin suuntaan sen kanssa ollaan menossa. Mikko on myös ollut flunssainen. Toistaiseksi ollaan kuitenkin pärjätty ilman paikallisten kollegoiden apua.

Gilit-saaret näkyy horisontissa

Joulun päätimme siis viettää Gilin saarilla, jotka ovat kolme pikku pränttiä (Air, Meno ja Trawangan) Lombokin pohjois-puolella. Valitsimme näistä Air-saaren. Saarilla ei ole moottoroitua liikennettä, joten matka täytyy taittaa minihevosten vetämillä kärryillä tai polkupyörällä. Toki etäisyydet eivät ole pitkiä ja saaren kiertämiseen jalan kului noin 1,5 tuntia. Sadekausi tekee sen että vettä saadaan enemmän tai vähemmän joka päivä mutta onneksi lämpöä riittää ja ehkä pilvet pelastivat Mikon selän palorakkuloilta vaikka kunnon punan äkäinen arurinko nostatti pilviverhon takaakin. Paikan juttu on koralliriutat, jotka tosin ottivat nokkiinsa parikymmentä vuotta sitten El Ninon seurauksena mutta ovat jo hieman toipumassa. Kolme päivää on kulunut vedenalaista maailmaa snorkkelin läpi tiiraillen ja kyllä siinä riittää katseltavaa jo pelkästään ihmeellisen värisissä ja muotoisissa koralleissa puhumattakaan kaikista erikoisista kaloista. Kerran onnistuin näkemään merikilpikonnan ja Mikko ja Tuukka spottailivat niitä useampia. Turistit viihtyvät täälläkin, joten autenttista kulttuuria ei ehkä kannata tulla etsimään. Rentoutumiseen paikka sen sijaan sopii ja kulinaristille riittää valikoimaa - eilen syötiin meksikolaista.

Nähtiin sukulaisia ranta-kukkuloilla Kutalla

Niin, kyllä joulu tuntuu olevan aika kaukana kun on tottunut Suomen aattohämärään ja kynttilänvaloon aamupalapöydässäkin. Pystyisiköhän täällä jotenkin kuuntelemaan joulurauhan julistusta..? Se on kyllä joulurauha sitten vasta iltakuudelta paikallista aikaa. Lumihangessa kieriskelyn sijaan taidan kuitenkin mennä kastelemaan varpaani kädenlämpöiseen mereen ja samalla lähetän vähän ikävöivät rakkaat terveiset kaikille ihanille perheenjäsenilleni ja kavereilleni! (Mikko lähettää kanssa..:))

Aamuteetä

Rauhallista, kaunista jouluaattoa!