Uuden Seelannin saldoksi tuli pyöreät 3400 km ajoa 22 päivän
aikana(Christchurch – Auckland). Polttoainetta kului suunnilleen 6 x 45 litraa
ja hintaa reilu 600 NZD yhteensä koko porukalle. Pääasiassa keskityimme
eteläsaaren ympäri pyörimiseen, joten pohjoissaarelle täytyy tulla toisella
kertaa ajan kanssa. Kaunista eteläsaaren luontoa jää hieman ikävä, sillä tuskin
ihan heti vastaavaa maisemaa ja miellyttävää ilmastoa tulee vastaan. Uudessa
Seelannissa voi myös kätevästi välissä paeta aasialaista häsellystä, jos
suunnittelee jatkavansa reissua pidemmän aikaa. Pääosin yövyimme dormihuoneissa
25-31 dollaria/yö/naama. Pääosin onnistuttiin hostellin valinnassa hyvin mutta
muutamia melko laaduttomiakin paikkoja oli, erityisesti yhteisen keittiön
viihtyisyydessä oli toivomisen varaa(vaikken omasta mielestäni kovin vaativa
tässä suhteessa ole)
Seuraavassa lyhyt läpileikkaus loppumatkasta ja parhaat
palat viimeisen blogimerkinnän ja maastapoistumisen välillä:
Nelson
Kukkuloiden ympäröimä pikkukaupunki, joka toimii kätevänä
tukikohtana Abel Tasman National parkin yms. luontokohteiden tutkimiseen.
Yövyimme YHA-hostellissa lähellä kaupungin keskustaa pari yötä ja teimme
päiväretken Abel Tasmanin kansallispuiston halki vievälle
patikointireitille(päästä päähän noin 4-5 vrk:n kävely). Mukavaa, helppoa reittiä ja kauniita rantoja.
Suosittu myös veneellä ja kajakilla tutkittavaksi(kaikille rannoille ei pääse
kävellen). Kaupunki on Dunedinin jälkeen seuraava suurempi laatuaan ja
kahviloita riittää keskustassa istuskelijoille. Tuukan kanssa käytiin eräänä
iltana katsomassa kun Federer otti ja hävisi Nadalille Australian avoimissa.
Sattumalta juuri samana iltana kyseisessä sporttibaarissa vietettiin
syntymäpäiviä ja juhlinta sen kun villiintyi. Pian meille selvisi, että
kyseessä oli itse omistajan pirskeet ja hetken päästä meidät toivotettiin
tervetulleiksi Uuteen Seelantiin ilmaisen olutkannullisen saattelemana.
Uusseelantilaista ystävällisyyttä.
Picton
Hiton mutkaista tietä Nelsonista Pictoniin!(Queen Charlotte
Road) Jokainen vuorollaan voi pahoin auton takapenkillä. Picton on
saartenvälisen lauttaliikenteen toinen puolisko, josta siirtyisimme
pohjoissaarelle Wellingtoniin. Auton vuokraanhan kuului ilmainen lauttamatka. Vietimme
Pictonissa myös muutaman päivän. Kaupunki on hyvin hyvin pieni, joten tekemistä
ei juurikaan ole, yritimme sunnuntai-iltana käydä katsomassa tenniksen
finaalin, mutta puolet pelistä jäi näkemättä, koska kaikki paikat sulkivat
ovensa kymmeneltä. Lähistöllä on runsaasti lyhyitä puolen päivän trekkimaastoja
sekä queen charlotte track, jonka kävelyyn ohjeistettiin varaamaan muutama
päivä. Tyydyimme jälleen päiväreissuihin, koska käytännössä kaikki
telttayöpymistä varten tarvittavat varusteet puuttuivat. Maisemat alueella
olivat hieman samanlaisia kuin Fiordlandilla, kajakilla monet tykkäsivät
alueella pyöriä. Yövyimme Sequiela Lodgessa, joka mainosti itseään mm. sillä,
että joka ilta klo 20.00 on tarjolla ilmaista suklaakakkua ja vaniljajäätelöä. Ja
näin oli!
Wellington
Lauttamatka Pictonista kesti vajaa 3 tuntia, hieman
merisairautta esiintyi avomerellä. Autolla ajelu maan pääkaupungissa ei ole
erityisen herkullista hommaa yksisuuntaisten teiden, tietöiden ja muuten vain
järjettömien liikenneratkaisujen vuoksi. Ja kadut olivat mauttomat kapeita,
onneksi ei ollut matkailuautoa. Muuten tykästyttiin kyllä kaupunkiin,
ensimmäistä kertaa Christchurchin jälkeen mukavan urbaania tunnelmaa. Kompaktin
rakentamisen vuoksi keskusta oli kävellen hallittavissa. Kohtasimme kaupungissa
kahdesti mahtavaa uusseelantilaista vieraanvaraisuutta: Turkkilaisen ravintolan
omistaja teki meille hyvää hyvyyttään things to do in Wellington – tyyppisen ohjelappusen
ja seuraavana päivänä päivänä satunnaisen kahvilan työntekijä neuvoi meidät
parhaille kalja-apajille sen sijaan että olisi myynyt talon suppeaa valikoimaa.
Kaljoitteluilta päättyi itseasiassa hippibaariin kuuntelemaan indierockia
livenä. Yleisö oli jossain määrin erikoista, edes Pispalassa en ole
vastaavanlaista porukkaa nähnyt… Sivistimme itseämme myös kansallismuseossa,
jonka parasta antia olivat näyttelyt paikallisesta luonnosta ja saariston
vulkaanisesta historiasta.
Taupo
Pohjoissaaren suurin järvi, jonka alla on teknisesti vielä
aktiivinen tulivuori(kyseessä siis kraaterijärvi). Jossain oppaassa mainittiin,
että järvi on kooltaan Singaporen kokoinen. Wellingtonista matkaa kertyi
melkein 400 kilometriä mutta tie oli suhteessa suoraa valtatietä ja
ohituskaistaa. Taupolla ei suurempia suunnitelmia enää ollut, sillä jatkuva ajaminen
alkoi jo hieman painaa. Yhtenä iltana pääsimme sattumalta iltalenkillä
nauttimaan ulkoilmasirkuksesta. Kaikesta laiskottelusta huolimatta kävimme
vielä yhdellä päiväkävelyllä Huka Fall –vesiputouksilla, joka oli lähinnä
koskea vastaava ilmestys. Kävelymatka joen vartta putouksille oli kuitenkin
kaunis ja löysimme ilmaisen(hyvin monet paikat olivat maksullisia) kuuman
lähteen, joka virtasi jokeen. Sanna kävi uimassa vaikka vesi kuulemma olikin
aluksi polttavan kuumaa.
Rotorua
Taupolta ajeltiin Rotoruaan tutustumaan vielä päiväreissuna
vulkaaniseen maaperään. Mutakuoppia, kuumia lähteitä, höyryäviä järviä yms. Ja
rikin hajua riitti, ei ehkä ensimmäinen paikka, jossa haluaisin asua… Kaupungin
keskustan puistossa voi luonnon ihmeellisyyttä ihailla ilmaiseksi.
Auckland
Ja vihdoin voi palauttaa auton!!! Olihan se kätevä ja
mukavaa ajella kauniissa maisemissa mutta siihen yhdistyi myös melko
voimakkaasti sykkimisen ja suorittamisen meininki, varsinkin suurissa
kaupungeissa parkkipaikkaa etsiessä. Jotenkin vapauttavalta auton palautus
tuntui. Aucklandissa viimeistään luovutin kaiken tavoitteellisen tekemisen
suhteen, nautimme lähinnä keskustan kahviloista, Sanna sai toteuttaa itseään
shoppailemalla ja söimme ulkona. Auckland on oikeasti miljoonakaupunki, joten
kävellen näkee vain pienen osan kaupungista(olimme majoittuneet aivan
downtowniin) ja julkinen liikenne kuuleman mukaan on melko huono. Näkemäämme
olimme tyytyväisiä, suurkaupungin tuntua ilman häsläämistä, läkähdyttävää
kuumuutta ja paikat olivat siistejä. Mielestäni reissu sai arvoisensa päätöksen
Aucklandissa! Maanantai kului superbowlia katsoessa, Antti ja Sanna liittyivät
samana päivänä matkaseurueeseen. Tuukka, Sanna ja Antti lensivät tiistaina Tongalle
ja seurasimme Sannan kanssa perässä. Ja selvennyksenä vielä siis se, että Antti
on kurssikaveri Tampereelta ja Sanna hänen tyttöystävänsä. Uudesta Seelannista
jatkettaisiin siis viiden ihmisen voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti