Elämää Tyynellä merellä

Ofu Island

Holty'sin Paulan herkkuburgerien äärestä Tongatapulta matkamme jatkui Vavaun saariryhmälle. Siirtyminen tapahtui lentokoneella. Koneeseen noustessa mielessäni käväisi mahtaako tämä rämän näköinen piskuinen Vanuatu airsin purkki kuulua eu:n laatimalle lentoyhtiöiden mustalle listalle.. No, enää ei kannattanut empiä. Sisään astuttiin hitonmoiseen säilöttyyn kuumuuteen ja lentokoneen moottori piti semmoista jylyä ettei vieruskaverin puheesta meinannut saada selvää. Matkustajia taisi olla meidän lisäksi 3-4 eikä paljoa enempää kone olisi vetänytkään. Maisemat olivat mahtavat. Tyynenmeren pinta kiilui alla hämmentävän kirkkaan turkoosina, välillä vihertävänä ja sitten syvän koboltin sinisenä. Korallisaaria näkyi alla kuin tahroina kankaalla. Vesi oli niin kirkasta että ilmasta katsottuna oli mahdotonta sanoa mitkä osat saarista olivat veden alla ja mitkä sen pinnan yläpuolella. Noin puolentoista tunnin lennon jälkeen alettiin laskeutua eräälle saarelle, jossa muista poiketen näkyi olevan muutamia taloja ja teitä siellä täällä.

Taustalla David

Olimme jo muutama päivä sitten varanneet puhelimitse majapaikan ja sopineen kuljetuksen kentältä sinne. Meitä vastassa oli kaapinkokoinen David ja hänen jenkkityylinen pick-uppinsa. Tuukka ja Antti kiipesivät lavalle ja me muut sulloudutiin sisätiloihin. Loppumatka taitettiin veneellä sadekuuron saattelemina. Lopulta saavuimme määränpäähämme pikkuiselle Ofu Islandille. Mikä suloinen paratiisi! Kaistale valkoista hiekkarantaa palmujen täplittämänä ja simpukoilla koristeltu puutarha. Pihan perällä oli Davidin vaimon perheen omistama tongalainen talo ja sen pihaan rakennettu pieni betoninen ulkorakennus, josta me Mikon kanssa saatiin huone. Asetuttiin taloksi, pojat kävivät heti ripustamassa riippumatot palmuihin. Iltapalaksi saatiin tongalaista safkaa: friteerattua bread fruitia, kanaa ja makkaraa, kaikki friteerattuna. Kylkeen haudutettuja taron lehtiä ja sipulia.

Vesi oli melko kirkasta

Yö ei ollut niin miellyttävä. Oli ihan törkeän kuuma. Tuntui, että betoni oli kerännyt kaiken päivän lämmön eikä sisälle hyttysverkkojen ohi tullut tuuleen henkäystäkään. Tuuletinta ei tientenkään ollut. Mikko paineli lopulta suihkuun kun ei saanut nukuttua. Lopulta, joskus pitkähkön ajan kuluttua kun oltiin jo puoli horteessa, alkoi katosta kuulua rapinaa, joka voimistui vähitellen. Rotta todennäköisesti. Ääni kävi niin ärsyttäväksi että lopulta Mikko ja Antti viereisestä huoneesta lähtivät pihalle ja yrittivät rassata välikattoa irronneilla palmun oksilla. Rapina lakkasi. Kunnes alkoi uudestaan kun oltiin saatu valot sammutettua. Sinä yönä nukuttiin huonosti.

Onneksi seuraava päivä sai unohtamaan ikävän yön. David vei meidät veneellä ajelulle. Snorklasimme yhdellä kauneimmista koralliriutoista mitä vastaani on tähän mennessä tullut. Eri väristen kalojen ja korallien lisäksi pohjassa näkyi useita meritähtiä, merisiilejä ja merimakkaroita. Yksi makkara purskautti sisältään vettä naamalleni kun nostin sen ylös ja puristin vähän. Näimme myös nousuveden mukana katoavan hiekkasaaren, joka koostui valkoisesta, hienosta hiekasta. Vesi sen ympärillä oli turkoosia ja kristallinkirkasta. Tuli fiilis, että nyt ollaan kyllä siellä luonnon paratiisissa mistä olen haaveillut jo vuosia.

Lucky's Beach houses

Vietimme kolme yötä Ofu-saarella. Yöt olivat edelleen tukalia kuumuuden vuoksi mutta rotta myrkytettiin. Kaipasin jo kovasti viileämpiä öitä ja jotain muuta kuin friteerattua ruokaa, joten varasimme seuraaviksi päiviksi hieman hintavamman majapaikan Kapa-saarelta. Se oli Lucky's beach houses, jota pyöritti sympaattinen amerikkalaispariskunta. Meille oli varattu kaksi rannalla olevaa pientä mökkiä, joista minä ja mikko majoittauduimme toiseen. Siellä oli onneksemme pieni tuuletin, siisti sänky ja keittonurkkauskin. Puutarha ja ranta olivat siistit ja sievät ja paikan kajakkeja sai käyttää ilmaiseksi. Vietimme neljä päivää ja yötä vedestä, kajakoinnista ja auringosta nauttien emmekä tehneet oikeastaan mitään sen erikoisempaa. Game of thrones -kirjasarja on minut ennakkoluuloistani huolimatta koukuttanut ja sitä lukiessa aika kuluu huomaamatta (ja varmaan sen takia allekirjoittanut on viime viikot ollut niin laiska blogin kirjoittaja).

Mikko tutkii luolan pohjarakennetta

Eräänä maanantaina edellisen majapaikan isäntä David tuli pyynnöstämme viemään meitä uudelle veneajelulle. Kävimme tsekkaamassa ison, osittain vedenalaisen luolan sekä yhden alueen hienoimmista riutoista nimeltään Japanese garden, jossa aika kului snorklaillen ja vedenalaista maailmaa ihaillen. Antti ja Sanna onnistuivat näkemään merihevosia. Iltaisin nautittiin emäntämme erinomaisista illallisista herkullisine jenkkiläisine jälkiruokineen.

Nyt asustelemme kolmannessa ja viimeisessä majapaikassamme Va'vaun saariryhmällä. Antti ja Sanna olivat jo aimmin päättäneet varata muutaman yön Mystic Sands -nimisestä edellistäkin hienommasta resortista ja kun mentiin katsomaan porukalla paikkaa, heltisivät meidän muidenkin kukkaron nyörit, niin viihtyisältä täällä näytti. Loppujen lopuksi - täällä jos jossain voi vain keskittyä olemiseen, nauttimiseen ja siihen ettei tee juuri mitään. Nyt istun huoneemme terassilla ja katselen kun Mikko uiskentelee muutaman metrin päässä alkavassa rannassa. On hiljaista, ainoat äänet ovat tuulen ajoittainen leppoisa humina palmuissa ja Mikon räpiköinti. Muuten ranta on miltei tyyni. Vielä muutama päivä tätä paratiisia ja sitten on taas aika jatkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja maailman länsikolkissa. Ja kieltämättä ihan mielellään, tuntuu, että energiavarastot alkavat olla täynnä uutta puhtia ja mieli halajaa jo ihmisten pariin.