TONGA!

Sanna oli fiilistellyt Tongalle menoa jo hetken aikaa ja odotukset olivatkin lähtöpäivänä korkealla. Etukäteen tiesin itse maasta hyvin vähän, pääasiassa vain sen, että kyseessä on pieni paikka(ad 100 000 asukasta) ja ihmiset ovat lihavia. Valtio koostuu saariryhmistä joista suurimmat ovat vapaasti kirjoitettuna Tongatapu, Haapai(tänne sykloni iski vuodenvaihteen aikoihin eikä alueelle ole turiseilla vielä mitään asiaa), Vaavau… ja jotain muitakin. Palvelujen saatavuudesta ei ollut mitään käsitystä(esim. nettiyhteyksistä). Matkakumppanit Antti, Sanna ja Tuukka olivat majoittuneet Selas Backpackersiin Nukualofaan(Tongan pääkaupunki, Tongatapun saari) ja olivat varmistaneet, että meillekin löytyy tilaa. Lentoaika Aucklandista Tongatapuun oli 2h 40 min ja aika GMT + 13.00 perillä. 

Tongatapun kansainvälinen lentokenttä vastaa kooltaan suunnilleen Tampere-Pirkkalan lentoaseman Ryanairin terminaalia. Tulli ja immigration tarkoitti lähinnä yhtä iloista (ja mahakasta) miekkosta seisomassa uloskäynnin vieressä ja toivottamassa meidät tervetulleiksi maahan. Ulkona odotti perinteiseen tyyliin taksitarjontaa mutta liiallinen häsellys onneksi täältä puuttui(verrattuna aasialaisiin). Taksit olivat pääasiassa 20 v vanhoja toyota hiacen mallia, höystettynä puuttuvilla ikkunoilla ja peltilommoilla. Ajon aikana ajoneuvo hytkyi ja vatkasi, onneksi ajonopeus oli lähempänä 40 km/h. Autokanta oli kaikkialla samanlaista. Hostelli löytyi juuri sopivasti illan pimentyessä. Minkään valtakunnan check-in –tapahtumaa ei tarvittu, nimiä ei otettu ylös ja sanottiin, että tervetuloa niin pitkäksi aikaa kuin haluaisimme. Ja ilmaiset banaanit ja vesimelonit tarjoiltiin tulovaiheessa, muut olivat saaneet eilen vastaavanlaisen kohtelun mutta pöydässä oli koreillut mm. kokonainen paistettu kana! Jatkossakin tultiin huomaamaan, että täkäläiset mamat ovat varsin ystävällistä ja anteliasta sakkia ja laittavat erinomaista ruokaa. Kuulemma on epäkohteliasta olla tarjoamatta vieraille ruokaa ruoka-aikana.

Nukualofa vastasi Sannan luonnehdinnan mukaan Ilmajokea(ehkä vieläkin hiljaisempi). Todellakin, maan pääkaupungissa ei juuri stressaavaa liikennekaaosta, shoppailuhelvettejä tai muita ahdistuksen aiheuttajia löytynyt vaan muutama ruutukaavaan rakennettu tie, jonka varrelta muutamia ravintoloita ja kauppakojuja löytyi. Satamasta löytyisi kalatori ja kuninkaan kesäpalatsi. Säännöllisin väliajoin Pacific cruise –risteilijät ankkuroivat itsensä kaupungin edustalle, jolloin turisteja riittää enemmänkin, muuten länkkäreitä ei juurikaan näkynyt. Samoin puuttuivat suurten kansainvälisten yritysten myymälät ja mainokset, ehdoton plussa! Kaikki tervehtivät iloisesti ja lapsille sai olla jatkuvasti vilkuttamassa. Tongalaiset miehet ovat erittäin fyysisen kokoisia ja myöskään hentorakenteisia naisia ei näkynyt rantaraiteilla. Ravintoloissa annoskoko on reilu, paljon syödään ranskalaisia ja burgereita(ei kuitenkaan mcdonaldsia yms. huttua), perinneruokien pariin emme vielä sen suuremmin päässeet.

Mitä Tongalla sitten tehdään? Taksikuski ohjeisti heittämään rannekellot kuuseen, sillä saari-aika ei näy kellosta. Kaupungissa asuvat työskentelevät pääosin valtion konttoreissa ja muuten ihmiset viljelevät maata ja kalastavat… ja käyvät kirkossa. Sunnuntai on pyhitetty lepopäivä, jolloin jopa urheilu on kielletty. Sunnuntaina käydään kolme kertaa kirkossa sekä syödään(siis aivan massiivisia määriä!) ja levätään. Tongalla puhutaan tietysti tongaa mutta hyvin monet ymmärtävät ja puhuvat sujuvasti englantia.

Pääkaupungissa kierreltiin muutaman päivän ajan, mutta hyvin nopeasti halu vei jo paremmille rantapaikoille. Yhtenä päivänä lähdimme kiertoajelulle saaren ympäri ja löysimme seuraavan kohteen sattumalta saaren länsipuolelta: Holty’s hideaway, josta vuokrasimme talon, juuri sopiva viidelle hengelle(hinnaksi tuli noin 20 euroa per naama per yö) ja aivan rannan läheisyydessä. Kiertoajelu oli muutenkin onnistunut: jättimäisiä lepakoita, luolauinti, kauniita maisemia ja ystävällinen opas, jolta saatiin paikallista näkemystä asioihin. Hän kertoi moniakin mielenkiintoisia yksityiskohtia: tongalla ei ole kerjäläisiä ja kaikilla on katto pään päällä ja ruokaa(perheet pitävät itsestään ja toisista hyvän huolen); kuninkaalla on edelleen suurin valta vaikka maassa nimellinen vaaleilla valittu parlamentti onkin; kun kuningas kuolee(viimeeksi 2012), kaikki ilonpito, esim. illanvietto kaupungilla, on kielletty vuoden ajan.

Holty’s tarjosi lopulta mahdollisuuden vaihtaa täysin vapaalle. Lentoliput Vaa’vaun saarelle hankittiin tiistaille ja majoituskin soiteltiin. Tällä hetkellä ympärillä on palmujen ja banaanipuiden vihreät lehvästöt, meri siintää horisontissa sekä aaltojen pauhu ja seabreeze kantautuvat kuistille. Tähän ripustan riippumaton ja avaan oluen.